lisäyksenä pjs muisteloihin

nämä edelliset bloggaukseni olen siis kirjoittanut pari vuotta sitten ollessani pyhäjokiseutu lehdessä harjoittelussa/töissä.

ja viimeisenä ihan ensimmäinen kolumnini pjs:ssä

kesäkaveri

jos aloittaisin elämäni ensimmäisen kolumnin sanoilla ''olipa kerran'' kukaan ei lukisi sitä pidemmälle. jos taas aloittaisin sanoilla ''on synkkä ja myrskyinen yö'' valehtelisin. sillä tällä hetkellä tätä kirjoittaessani paistaa aurinko ja on tukahduttavan kuuma. onneksi tämä toimisto on silti vilpoisa ja työpisteeni ikkuna on varjon puolella taloa.
kerronpa teille kauneimmasta kesästä jonka olen ikinä kokenut. se alkoi toukokuun ensimmäisellä viikolla vuonna 2008.
viimeinen kuukausi oli koulua vielä käymättä ja asuntolakaverini valmistuminen oli edessä. meistä oli tullut hyvin läheiset kuluneen vuoden aikana ja olimme olleet jo heti syksyllä samalla aaltopituudella. viimeinen kuukausi menikin sitten pelkästään oleillessa ja viimeisistä opistohetkistä nauttiessa.
ajelimme autolla pitkin metsäteitä ja lauloimme kauniita lauluja joihin kuuluu esimerkiksi pmmp:n kesäkaverit. en vieläkään voi kuunnella kyseistä kappaletta ilman että kyyneleet nousevat silmiin. heitimme talviturkinkin pois jo 25.5 ja senkin teimme vaatteet päällä jotta vesi ei olisi tuntunut niin kylmältä. nyt tänä keväänä laitoin paremmaksi ja uin ensimmäisen kerran jo 16. päivä.
kaikilla ihmisillä pitäisi olla oma kesäkaveri jonka kanssa tehdä hullujakin asioita. eikä sitä kesäkaveria tarvitse talveksi varastoon laittaa. aina on hyvä olla sellainen kaveri jonka kanssa ei tarvitse olla mitään muuta kuin ihan oma itsensä. kaverin täytyy olla sellainen jonka seurassa on helppo unohtaa arjen askareet ja vaikeudet. kesäkaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse huolehtia ylimääräisestä vastuusta eikä työhuolista.
sitä kesää en unohda koskaan. se oli villi ja nuori. ruokavalioon kuului vain grillimakkara ja kebakko. meitä ei tulevaisuus paljoa huolettanut. elimme vain sitä hetkeä. siitä pitäisi jokaisen ihmisen ottaa oppia. elää vain hetkessä niinkuin eläimet metsässä. ikinä ei tiedä milloin joutuu luopumaan. siispä tehdään kaikki tästä kesästä se ikimuistoisin ja onnellisin. se muisto lämmittää tulevaisuudessa, eikä talvikaan tunnu niin kylmältä.

pjs muisteloita osa 12

500 kilometriä ja takaisin

minulta kysellään usein onko minulla koti-ikävää- olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni sodankylän karuissa maisemissa. tuohon kysymykseen vastaan kyllä. nyt neljättä vuotta haapavedellä asuneena voin sanoa että veri vetää takaisin sodankylään. mutta ei vielä.
olen kotiutunut hyvin pieneen rivitalonpätkäämme mieheni kainaloon. siihen huusholliin olen kotini rakentanut. silti välillä tuntuu pakottava tarve päästä takaisin lappiin. lapsuuteni maisemiin. muutaman kerran vuodessa tarve käy sietämättömäksi ja pakkaammekin auton ja käännämme nokan kohti pohjoista. ensimmäiset kilometrit ovat lapsekasta innostusta täynnä. tullessamme kemiin istuinlihakset alkavat olemaan jo puutuneet ja olo tukala. oltaisiimpa jo perillä.
napapiirin jälkeen lapsekas innostuneisuus alkaa nostaa päätään. kohta ollaan kotona. viimein vanhempieni kotiin päästyämme pääsemme täpötäyteen ladattuun ruokapöytään ja lämpimään puusaunaan. mikä ihana tunne olla kotona.
muutaman kotona oleskellun päivän jälkeen tulee taas koti-ikävä. tällä kertaa haapavedelle. pakkaamme taas automme ja käännämme nokan etelään. lapsekas innostus jaksaa riehua sisälläni rovaniemelle asti ja piiloutuu taas ennen kemiä. voi kun on pitkä matka. oulussa innostus muuttuu odottavaksi levottomuudeksi. mitähän tällä kertaa haapavedellä on tapahtunut poissaolomme aikana? vastaantulevia autoja alkaa tutkimaan tarkemmin, josko tulisi tuttuja vastaan. pulkkilassa jännitys on sietämätön, onko kämppämme jäätynyt kokonaan, toimiko peruslämmitys? tuttujen autojen kyttäily vaihtuu puhelimella soitteluun. pitäähän se heti soittaa ystäville. tuoreet kuulumiset päivitellä ja sopia kahvitteluajankohtia.
viimein auto seisahtuu kotipihaan. mikä ihana tunne on päästä takaisin omaan jäätäväään kämppään. talvipakjkaset huomaa lattiaan jäätyneistä kengistä. oi rakas oma pieni kämppä. synnyinkotiin on ikävä ja siellä on ihana käydä mutta matkustamisen paras puoli on kotiin paluu.

pjs muisteloita osa 11

kofeiinia ja annos uutisia

aamulla kello herättää minut 0600. painan torkkua ja nukun vielä 5 minuuttia. tämä riittää. venyttelen sängyssä nikamani notkeiksi. pauke kuuluu varmaan naapuriin asti. nousen ylös ja puen kotiasun päälle. käyn aamupesulla ja raahaudun toppatakissa pihalle laittamaan autoa lämpimään. kova pakkanen nipistelee nenänpäätä sytyttäessäni aamusavukkeeni.

on sekin ku piti opetella polttamaan tupakkaa. nämä pakkasaamut ovat niitä hetkiä jolloin tosissani suunnittelen lopettamista. menen sisälle ja laitan tietokoneen päälle. kahvin laitan keittymään. heti aamusta pitää saada sopiva annos uutisia. selaan nettilehdet ja päädyn siihen että on taas huono uutispäivä.

kammattuani naaman uskallan laittaa nenäni ulos pakkaseen. varpaita palelee jo heti autolle päästyäni. auto käyntiin ja nokka kohti oulaista. radio päälle ja lisää uutisia. naureskelen välillä juontajien höpötyksille. toimistolle saavuttuani on pakko saada kahvia. mikä sen kahvin tekeekin niin hyväksi? sekin on ihmeellistä että kotona peruskeittimellä keitetty kahvi vaatii kovasti maitoa seurakseen.

toimistolla kahvi maistuu parhaimmalta ilman maitoa. moccamasteri tekee tehtävänsä paremmin kuin oma peruskeittimeni. ja lisää uutisia.

työpäivän päätteeksi raahaudun takaisin autoon. radio päälle uutisten kuulemiseksi ja tällä kertaa nokka kääntyy kotia kohti. kotiin päästyäni keitän kahvit. luen päivän lehdet ja syön. siis lisää uutisia. hetken touhuan jotain hyödytöntä ja otan päikkärit.

tietokone auki, pitäähän ne nettilehdet selailla vielä kerran. suihkun jälkeen on hyvä kömpiä rakkaansa kainaloon sängyn pohjalle kolmen peiton alle. teen siihen kainaloon pesäni, joka ilta uudelleen. ihan ennen nukahtamista kertaamme kultani kanssa vielä päivän uutisannin.

ja hetken aikaa väittelemme kumpi nousee keittämään aamulla kahvin. ja minähän sen taas aamulla keitän. joskus on päivä jolloin ei lue tai kuuntele uutisia. sen huomaa. silloin on onnellinen.

pjs muisteloita osa 11

hankkiakko vaiko eikö

jossain vaiheessa elämää ainakin naisihmisillä alkaa biologinen kello tikittää. minulla se tikittää säännöllisen epäsäännöllisesti. välistä tuntuu että kaikki tuttavat lisääntyvät kilpaa ja kohta jokaisella tuntemallani ihmisellä on pieni piltti sylissä.
itsekin olen miettinyt perheenlisäystä vaikka järki vielä käskeekin käyttää asianmukaista ehkäisyä. vielä ei ole aika hankkia lapsia.
luulisi että näin keväällä ihmiselle tulisi jotenki suurempi tarve perheen perustamiseen. itse olen tällä hetkellä tyytyväinen olooni koska saan mieheni jakamattoman huomion. silti pieni hoivaaja sisälläni huutaa jotain mihin voi purkaa ylimääräisen äitiystarpeeni.
siispä olen miettinyt hankkivani vauvan korvikkeen. ensin ajattelin hankkivani viherkasvin. noh, muisteltuani lapsuuteni viljelmiä meinasin purskahtaa itkuun. johan minä olen onnistunut jokaisen elollisen kasvin tappamaan joka vahingossa tai tarkoituksellisesti on annettu minun vastuulleni. kasvin kaselemisen on vaan niin helppo unohtaa koska se ei nälkäänsä ilmaise.
ehkä koira tai kissa olisi hyvä vaihtoehto. minulla oli aikaisemmin rita koira joka kylläkin jäi muuttaessani haapavedelle vanhempieni tykö sodankylään. se olikin niin vahna jo. toissa vuonna monttuun laitettiin. koira olisi hyvä kohde purkaa ylimääräisiä hellyydenosoitustarpeitani ja sen kanssa voisi ihan rauhassa olla taas pieni lapsi ja juosta kuralätäköissä. mutta toisaalta ikinä ei tule yhtä hyvää kuin rita. eikä minulla välttämättä aikakaan riittäisi.
eli kissa. nehän ovat itsenäisiä ja pärjäävät pidempiäkin aikoja yksin. ne syövät vähemmän ja ovat muutenkin pehmoisempia. toisaalta niiden kanssa on aika hankala heitellä palloa tai rämpiä pitkin metsiä juoksemassa kivojen hajujen perässä. ne ei kanna aamulla tossuja sängyn viereen. eikä hauku iloisesti tullessasi kotiin.
en ehkä saisi kumpaakaan edes pysymään hengissä. menen siis lelukauppaan ja ostan itselleni yhden kissapehmoeläimen ja yhden koirapehmoeläimen. niitä on vaikeampi saada hengiltä.

pjs muisteloita osa 10

oma kulta ja lempeät löylyt

pois pimppuis pamppuis piiastain, harakalle haikeat varikselle vaikeat korpille kovat kipiät. mee pois mee pois mee pois.

jotain on jäänyt lapsuuden saunoista lumipesujen lisäksi mieleen. tällä lorun pätkällä joulusaunassa ehkäistiin seuraavan vuoden flunssat ja vilustumiset. vastottiin oikein olan takaa. lehdet lensivät ja oksat katkeilivat. uutta lunta oli ämpäri täynnä ja sillä pestiin niin kasvot, kädet kuin jalatkin. sitten oli puhdas olo.

sauna on minulle pyhä paikka jossa ei vihellellä eikä lauleskella eikä riehuta eikä huudeta. saunassa rauhoitutaan ja puhdistaudutaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. mieheni on erilaisesta perheestä. hänen saunassaan laulelu ja viheltelu ovat aivan sallittuja. kun kaksi ihmistä erilaisine mielipiteineen tuupataan samaan kämppään voi syttyä kunnollisia yhteenottoja. yhteisessä saunassa tehdään yhteisiä kompromisseja. joskus mennään toisen mukaan joskus ei.

viime vuonna löylyn mm kisoissa sattui paha onnettomuus jossa yhdeltä kilpailijalta lähti henki. mielestäni on typerää repiä itseään niin äärirajoille ja vielä pyhässä paikassa. toisaalta se on ihmisen oma päätös mitä elämällään tekee. ehkä kisoista hengissä selvinnyt mies ymmärtää olla saunomatta liian kovissa olosuhteissa.

saunoista paras on savusauna. parhaat löylyt olen kuitenki saanut mummini pienessä puusaunassa. mikään ei voita kunnon löylyjä hyvässä seurassa. hiki virtaa ja olo on parempi kuin koskaan. saunassa voi unohtaa arkiset puuhat ja rentoutua. päivän paras hetki kuluu saunassa. olet touhunnut pihalla koko päivän ja varpaatkin ovat jo aivan jäässä. pääset rankan työn jälkeen kotiin ja laitat saunan lämpeämään. meidän pieni rivitalon sähkösauna lämpeää puolessa tunnissa sopivaksi. siinä kerkeää kotiutua ja laittaa lumesta kostuneet vaatteet kuivumaan. saunaan, miehen syliin makaamaan ja jalat seinälle. ei sen parempaa hetkeä olekaan. saunan päälle vielä puoli litraa jäätelöä ja mansikkahilloa. ja meidän saunassahan ei vihellellä.

pjs muisteloita osa 9

työharjoitteluni

toukokuun puolessa välissä maanantaina aamu yhdeksältä riennän kokoushuoneeseen. paikalla on toimittajien joukko. kaikki hymyilevät minulle ja minulle tulee turvallinen olo. aloitin työharjoitteluni pyhäjokiseutu lehdessä. pelkäsin kovasti sitä hyväksytäänkö minut toimitukseen toimittajaharjoittelijaksi. pelkäsin halveksuvia katseita, virheitä ja haukkuja. pelkoni osoittautui vääräksi jo heti ensimmäisinä päivinä.

sain kehuja ja välillä minua moitittiin kielioppivirheistä. moittimiset tuntuivat välillä lannistavan mutta ajattelin: pohjalta ei ole kuin yksi suunta ja se on ylös. päätin näyttää närhen munat ja tehdä aina vain parempia ja hauskempia juttuja. ehkä onnistuin ehkä en. välillä tuntui että juttujani kehutaan. välillä tuli taas takapakkia.

puolessa välissä harjoittelua olin sitä mieltä että parempaa harjoittelupaikkaa saa hakea. kissojen ja koirien kanssa.

työporukka on toimituksessa ihan huippu. kaikki olemme kavereita keskenämme ja jos välillä jollain on vähän paha mieli niin hän saa tarvitsemansa piristyksen. opin harjoitteluaikanani paljon uutta. näin ja koin erilaisia asioita. monipuolisesti sain juttuja tehdä ja toivon että henkilöille joita olen jututtanut on jäänyt minusta hyvä maku suuhun.

nyt haluankin kiittää teitä hyvät lukijat. toimituksen väki ja koko ihmisjoukko joita olen tavannut harjoittluni aikana. olette olleet ihania ja tehneet työntäyteläisestä kesästäni elämisen arvoisen. vaikka välillä olenkin ollut pahalla mielellä ja kärtynnyt kaikille. olette silti jaksaneet minua ja opettaneet ja ohjanneet minua elämäntiellä.

koko tämä toimitus ja tämä kesä on ollut välillä yhtä hullunmyllyä. luulen että kun joskus palaan tänne mionua oottaa uudet haasteet ihanat lukijat ja mahtava toimittajien joukko joka varmasti hymyilee minulle vielä. nyt harjoitteluni on lopussa. mieleni on haikea ja minun sydämeeni jää kasa kauniita muistoja ja ihana, ah niin ihana ikävä.

pjs muisteloita osa 8

hulluko kuu

herranen aika! tulenko minä hulluksi? sekoanko minä? en tiedä, onko kuuhulluus perinnöllistä, mutta äitini ja minä kuulumme siihen ryhmään jotka saavat typeriä ideoita täyden kuun aikaan ja voivat valvoa jopa läpi yön tuntematta lainkaan väsymystä.

taas se tulee. perjantain ja lauantain väliselle yölle on merkattu kalenteriini suuri ympyrä. tämä tarkoittaa täyden kuun aikaa. valmistaudun henkisesti jo paria viikkoa aikaisemmin h-hetkeen. yritän nukkua pidempiä yöunia ja kasailen suurta kirja ja sudokupinoa sänkyni viereen. sitten se koittaa.

wikipedia kertoo kuuhulluuden olevan uskomuksissa fanaattinen tai innostunut tila tai jopa mielenhäiriö jonka saa aikaan täysikuu. kuuhullut voivat sivuston mukaan myös seota väliaikaisesti tai lopullisesti. lisäksi skepsis niminen sivusto kertoo vuonna 1978 julkaistun teoksen esittäneen teorian jonka mukaan kuun gravitaatiovoimat vaikuttavat ihmisen emotionaaliseen tasapainoisuuteen. tutkimuksen oli tehnyt yhdysvaltalainen psykiatri arnolg l lieber.

normaali unirytmini on säännöllisen epäsäännöllinen. silti saan unta 6 tunnista 12 tuntiin vuorokauden sisällä. täyden kuun yötä kohti mennessä jo yötä ennen h-hetkeä valvon. vielä 0300 aamulla mietin hulluja juttuja päässäni ja valvotan typerillä kysymyksillä miestäni. mieheni saa päivisin päänsärkyä liian lyhyistä yöunista jotka johtuvat pelkästään yli-innokkaasta ilta/yövillistäni. pientä riitaa päivällä. kaikki tuntuu menevän ihan päin prinkkalaa.

täysikuu. sen valo ei edes pääse mistään raosta makuuhuoneeseemme. silti tunnen sen taivaalla. valvon koko yön pyörien ja heiluen. samalla pitäen mieheni hereillä. täysikuu tuntuu sisuksissani asti. tiedän sen olevan siellä, vaikken voi havaita sitä mitenkään. tunne ei lähde millään pois. siellä se kuu taas on.

sitten se on ohi. kuu alkaa pienentyä yö yöltä ja uneni paranee samaa tahtia. menen sunnuntai-iltana sänkyyn. menee noin 15 minuuttia ja nukun jo sikeästi kuin pieni eläin.

pjs muisteloita osa 7

isi

isyys. se tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. jotkut tulevat isäksi jo nuorena. jotkut eivät voi saada lapsia ollenkaan. joillakin on vähän parempi isähahmo, joillain ei ole isähahmoa ollenkaan. joidenkin kohdalla isä voi olla joku muu kuin oma biologinen isä.

isä voi sanana tarkoittaa eri asioita. kristillisessä kirkossa pappia kutsutaan isäksi. maatiloilla on tilan isäntä. isyys on mielestäni huolehtimista ja rakastamista.

ennen vanhaan isän tehtävänä oli tuoda perheelle rahaa ruokaan. isä myös piti kurin kohdallaan. isä oli perheen pää. minulle isä on se joka pitää huolen kaikesta.

nykypäivänä isä voi olla myös se joka lapsien synnyttyä jää kotiin. joissain perheissä se on ihan hyväkin juttu että äiti jatkaa työelämässä ja tuo rahan ja ruoan perheelle. mielestäni on aika vanhanaikaista olettaa heti että äiti jää automaattisesti kotiin lasten kanssa. mutta se että mies jää kotiin lasten kanssa ja äiti tienaa enemmän voi olla miehelle itsetuntokysymys.

miksi pitää olla erikseen juhlapäivä isälle tai äidille tai ystäville? minä luulen että kaikki me rakastamme läheisiämme ihan muinakin päivinä. miksi emme ostaisi isillemme niitä reino tossuja vaikka huhtikuun viimeinen päivä? miksi pitää erikeen olla päivä jolloin on ihan luvallista lahjoa ja hemmotella läheisiä?

itse laitan isänpäivän samaan kategoriaan kuin äitienpäivän tai ystävänpäivän. mielestäni nämä päivät ovat tehty sitä varten että ihmiset tuhlaisivat mahdollisimman paljon rahaa kaikkeen turhuuteen.

minä en tunne kunnolla biologista isääni, hän ja äitini erosivat minun ollessa vielä aivan pieni. äitini löysi kuitenkin uuden miehen. tämä mies on ollut minulle isi. maailman paras isi jolle voin kertoa mitä vain haluan. hän ymmärtää minua ja pitää minusta huolen. minä rakastan ystäviäni, äitiäni ja isääni ihan yhtä paljon kaikkina muinakin päivinä vuodesta.

pjs muisteloita osa 6

erilainen juhannus

yleensä sitä olettaa, että kaikki ihmiset ovat lomalla juhannuksen. kaikilla on hauskaa. osa on mökeillään ja osa on joillain festareilla. kukaan ei jää hiostavaan kirkonkylään erakoksi. paitsi minä.

juhannuksen olin töissä. ensimmäinen juhannukseni kun en ollut menossa muiden kanssa jossain maailman parhaissa pippaloissa. noh, eihän noista pippaloista varmaan kukaan muista enää seuraavana aamuna mitään.

juhannuksena vapaalla olo kuulostaa todella hyvältä. voi käydä kaikenmaailman kissanristiäisissä, voi tuppautua kalajoen juhannuksille, voi ottaa aurinkoa ja lihoa grilliruuasta. seuraavana päivänä on sitten se maailman kaatava krapula.

hyvät puolet ne on töissä olossakin juhannuksena. ei tuu krapula, paljon parempi palkka kuin normaalipäivänä. ja sitä paitsi muistaa vielä seuraavanakin päivänä mitä sitä on illalla tehnyt. voi naureskella kavereilleen jotka ovat hölmöilleet kesän kuumuudesta huumaantuneena. saunassa käyntikin on onnistunut helpommin ilman haavereita.

juhannusta voi viettää aivan hyvin vaikka on töissä. silloinkin voi käydä saunassa, syödä grilliruokaa, tuuppautua kalajoelle tai mökille. syödä jäätelöä ja ottaa aurinkoa. ja kaikki tämä ilman seuraavan päivän hirveää krapulaa ja morkkista. toimii.

tämän juhannuksen oltuani töissä huomaan sen olleen helppoa. ei ärsyttänyt yhtään mennä töihin ja saada humalaisten ja onnellisten kavereiden soittoja hyvistä bileistä. minä lupaudun ehdottomasti ensi juhannuksenaki töihin.

kaikilla on kauhea kiire päästä aina juhannuksena mökeille sun muille lomailupaikoille. siellä on sitten tungosta ja tiellä sattuu kolareita ja joka paikassa on liikaa ihmisiä. minä jäin kirkonkylälle. ah tätä autuutta. täällä on niin rauhallista kun kaikki ovat lähteneet pois. kerrankin ruuhka-aikaan selviytyy kauppaan alle 10 minuutihn. kerrankin ei tarvitse kaupassa jonottaa ollenkaa. tunnen itseni kuninkaalliseksi tässä ylhäisessä yksinäisyydessäni. kirkonkylällä.

pjs muisteloita osa 5

ukkonen

hätkähdän ja alan täristä. revin kaikki johdot seinästä irti ja sammutan valot. ukkonen jyrisee ja vapisen kauhusta. kinuan itseni autoon mieheni kanssa. lähdemme ajelemaan ja pelkoni laantuu. sitten on kiva katsella ukkosta. jostain parkkipaikalta. pellolle tiirailla salmoita. ihana ukkonen.

mistä se johtuukin, aina kun ensimmäinen salama välähtää ja ukkonen jyrähtää, alkaa pelottaa? pitää kaivautua oman miehen kainaloon piiloon. ennen vanhaan uskottiin, että jokin suurempi voima heittelee meitä salamoilla kun olemme tehneet jotain pahaa.

minä en mielestäni ole tehnyt mitään pahaa ja silti pelkään ukkosta.

se on suuri luonnon voima. varmaan suurin mitä suomen maaperällä tapahtuu. se saa aikaan metsäpaloja ja rakennusvaurioita. on lottovoitto syntyä suomeen.

mahdollisuus saada seitsemän oikein lotossa on 0,0000065 prosentin luokkaa ja 48 prosenttia todennäköisempää on kuolla salamaniskuun. silti kukaan ei pelottele meitä joka piävä televisiossa ukkosesta, he vain mainostavat viikonlopun jättipottia. minä pelkään ukkosta ja lottoan. toivon silti, että minulle tulee lottovoitto ennen salamaa.

jotkut teoreetikot pitävät pallosalamoita mahdollisina luonnonilmiöinä. minä uskon niihin vakaasti. ei sitä ikinä tiedä, jos avoimesta ikkunsta lentääkin sisälle suuri kirkas pallo. osa ihmisistä ei usko pallosalamoihin. kyllähän minä sitten pääsen nauramaan kun joku on varomattomasti jättänyt ikkunan auki ukkosella.

tai unohtanu ottaa johdot seinästä. nauran itseni niin kipeäksi. kannattaa ennemmin pelätä itsensä hengiltä kuin kuolla reilun miljoonan voltin jännitteen purkautumiseen päästä varpaisiin. nostan hattua niille, jotka uhmaavat henkensä hienojen salamakuvien vuoksi. itse pysyttelen kiltisti autossa nauttimassa ukkosen tuomasta sateesta ja salamoiden tanssista.

pjs muisteloista osa 4

a vs. b

maailmassa on asioita jotka jakavat ihmiset eri koulukuntiin. jotkin niistä asioista puhuttavat ihmisiä ihan väittelyyn asti. jokaisella ihmisellä on mielipiteitä, joillakin ne vain ovat vahvempia ja pulppuavat suusta ulos, joskus jopa kovallakin äänenvoimakkuudella höystettynä. esimerkkejä näistä ovat automerkit, kitkarenkaat, saunominen ja ah, niin ihana aihe, ruoka.

minä väittelen viimeiseen asti. varsinkin, kun kyseessä on sauna ja makkara. paras väittelytilanne syntyy mielestäni silloin, kun vastakkain asetetaan kaksi aivan eri mieltä olevat henkilöt. väittely on tapa rentoutua ja purkaa ylimääräinen paine sisältä pois. sivistyneet ihmiset pysyttelevät väittelyissään sanaisella arkulla, humalaiset ja holtittomat kaivavat välillä nyrkit esiin. sanallinen väittely pitäisi nostaa kunniaan. valtio voisi vaikka järjestää sanallisen väittelyn koulutusta, ehkä se laskisi väkivaltatilastojakin.

noh, jospa menen nyt siihen asiaan mistä halusin teille kertoa. nimittäin makkara.

kun olin pieni, söin kiltisti äitini tarjoamaa b-luokan makkaraa. keksittyäni idean hienosta ja kalliimmasta a-luokan makkarasta, vaadin saada wilhelmiä tai muuta vastaavaa makkaraa nuotiolla paistettavaksi. muutaman a-luokan makkaran syötyäni, huomasin kuitenkin kaiken olevan huijausta.

mikä ihmi on se möykky, mikä jää aina a-luokan makkarasta hampaan väliin? a-luokan makkarahan on tupattu täyteen jänteitä ja muuta ilkeää, mitä saa sitten kaivella tikuin ja langoin hampaiden välistä pois.

siihen jäi a-luokan makkaran kulutus. takaisin b:hen ja tyytyväisyys vain kasvaa. B-luokka on tasaista laatua eikä tarvitse pelätä jänteitä, hiirenhäntiä tai mitään muutakaan hampaiden rakosiin jäävää ylimääräistä kampetta.

Vaikka tästä voikin jäädä maku rantusta toimittajasta, sitä en ole. Kyllä minä sitä a-luokkaa voin palan syödä, jos toisella puolella vaakaa painaa nälkäkuoleman vaara.

pjs muisteloita osa 3

potulla päin

rakas päiväkirja!

minä olen ollut nyt pari päivää puhäjokiseutu-nimisessä lehdessä töissä. siellä tarvittiin toimittajan sijaista ja he pyysivät minua paikkaamaan akuuttia toimittajavajetta. no nyt istun toista ja viimeistä päivää toimituksessa ja yritän saada viimeisiä sanoja naputeltua koneen kuvaruudulle. siitä vain ei oikein tunnu tulevan mitään, eikä aihekaan ole antanut itseään ilmituoda.

katselen ulos työhuoneeni ikkunasta ja näen koivujen lehtien kellastumisen olevan jo pitkällä. muistelen lapsuuteni syksyjä sodankylän kehdossa ja hoksaan ikävöiväni pesäytymistä. äidilläni on tapana syksyisin pesäytyä. marjastaa, hoitaa kasvimaa, nostaa potut, käydä lintumetällä, sienestää ja näin täyttää kotimme pakastearkku ja kellari. halkoa puut liiteriin ja laittaa ruohonleikkuri ja vene talviteloille.

tänä syksynä olen saanut olla osa mummini pesäytymistä. mieheni kanssa eräs sunnuntaipäivä kuokimme mummin perunoita ylös kostean multaisesta maasta. eihän siitä tullut aluksi yhtään mitään ja perunoiden nousutahti muistutti enemmänkin etanoiden syysmarssia kuin rivakkaa pesäytymistä. pienen tauon jälkeen menimme takaisin pellolle ja aloimme nostaa pottuja ihan tosissamme. eikä aikaakaan, kun jokainen mukula oli löytäny tiensä perunakoriin.

noh, tunnustan. osa kaikista pienimmistä perunoista sai elämänsä lennot heti mullasta esiin noustuaan. jossain vaiheessa (melko) rivakkaa kuokintaa, alkoi pellon yli toiselle laidalle lennellä pienen pieniä mukuloita, niitä todella multaisia. perunasota sai alkunsa. muutamia (kymmeniä) perunoita tähtäiltyämme toisiamme äin, sota laantui ja potut muuttivat matkansa takaisin koriin.

nyt, kun marjat on pomittu, perunat nostettu ja sienet sienestetty, olo on kuin ennen vanhaan. nyt voi keskittyä talven tuleen ja antaa sen tulla täydellä teholla. tiedän sen ennestään. kuitenkin minulle tulee heti talven tultua kova ikävä syksyä. erityisesti pesäytymistä.

pjs muisteloita

oman elämänsä veturi

nuoren matka aikuiseksi muistuttaa hieman junamatkaa helsingistä rovaniemelle. ensimmäinen suurempi asema nuorelle on peruskoulusta valmistuminen. siihen loppuu suomalaisnuoren oppivelvollisuus. ovet ovat avoinna ja maailma kaunis paikka. tältä asemalta nuori jatkaa yleensä seuraavaa opiskelupaikkaa kohti. minun junaratani veturi tuntuu olevan samaa kastia vr:n kanssa. valmistun vasta tänä keväänä ensimmäiseen ammattiini.

valmistuminen, ihan mistä vain koulusta, on kliseiden suuri luvattu hetki. onneksi olkoon ja onnea tulevaisuuteen, valmistumislahjoja ja pakollisia sukuloimiskahveja ja kakkua riittää. jotkut saavat valmistuttuaan rahaa, jotkut pyytävät ensimmäiseen omaan kämppäänsä taloushyödykkeitä. minä suunnittelen lukkiutuvani pariksi päiväksi kotiin, piiloon kliseisiltä kutsuilta.

ehkä en. onhan valmistuminen kuitenkin ison työn takana. ihan kaikki ihmiset eivät hanki omaa ammattia. he menevät työelämään mukaan suoraan peruskoulukirjojen seasta. motivaatioltaan kestävämmät, toisin kuin minä, menevät lukioon ja kirjoittavat itselleen älliä ja lakin. käytännönläheiset nuoret hakeutuvat ammattioppilaitoksiin. minä vaihdoin alaani kertaalleen, ennen kuin pääsin paikkaan jossa jaksoin ahertaa itselleni ammatin.

ehkä pelkkä media-assistentin nimike ei tule minulle riittämään koko loppu elämääni. eihän sitä tiedä vaikka sitä opiskelisi vielä muitakin ammatteja itselleen. kela tuli nuoria vastaan ainakin puoleen väliin.

nykyään 25 vuotta täyttänyt voi opiskella työttömyyspäivärahan turvin. ei tarvitse kitkuutella muutaman kympin pienemmällä opintotuen summalla. tämä muutos laittaa varmasti ainaikin osan nuorista takaisin koulunpenkille. jos ei töitä ole niin voi vaikka opiskella sen aikaa.

minun vr veturini on valmistumisen asemalla. tästä matka jatkuu töelämään. toivoisin kovasti että vr:n veturini kuljettaisi minua tasaisen pehmeästi kohti elämäni ehtoopuolta, junaratani pääteasemaa.

pyhäjokiseudun muisteloita

anteeksi isokirjaimettomuus mutta en tykkää tosta näppäimestä

liian vanha sirkukseen

kävin keskiviikkoiltana oulaisissa sirkuksessa. eräs tuttavani sanoi olevansa jo liian vanha sirkukseen. voiko ihminen olla oikeasti liian vanha sirkukseen? kuulin joskus jutun, että ihmiset hankkivat lapsia, jotta he voisivat taas luvan kanssa leikkiä ja käydä sirkuksessa. pitäisikö minunkin hankkia lapsia vai onko minulla lupa käydä sirkusessa?
mielestäni sirkus on koko perheelle tarkoitettu kokemus. sirkuksessa ei näu kovin montaa aikuist aihmistä ilman lapsia. minä jännitän sirkukseen menia, enkä ole kovin montaa kesää missannut sitä. sirkus on kaunis paikka, jossa saa nauraa ja jännittää.
ehdottomasti parasta tämän vuoden sirkuksessa oli mielestäni pellejonglööri. miten ihmeessä sekin sai sen ilmapallon nieltyä ja vielä pyllystä työnnettyä ulos? jotkin sirkustemput tuntuvat täysin samoilta joka vuosi. olen sitä mieltä, että kun olet nähnyt yhden jonglööritempun niin olet nähnyt ne kaikki. silti tämä pelle antoi sellaisen esityksen etten ole sellaista ennen nähnyt.
sirkukseen kuuluu ehdottomasti hattara ja paha olo näytöksen jälkeen. hattaraa ja popkornia pitää saada vaikka tietää siitä tulevan huono olo jälkeenpäin.
tänäkin vuonna hattara tuli syötyä ja vielä kaksi annosta popkorneja. mitä sirkus olisikaan ilman sitä ihanaa rasvan ja sokerin makua suussa?
kaikkien ihmisten pitäis käydä edes kerran elämässää sirkuksessa. se taika, mikä siellä on, lumoaa joka vuosi. ensi vuonna haluan kyllä ehdottomasti a-katsomoon seuraamaan sen vuoden näytöstä. toivottavasti se on yhtä hyvä kuin aina ennenkin.

minuutit matelevat eteenpäin. viikko tuntuu vuodelta.

sitten pääsen turvalliseen syliisi


hetken päästä olet taas poissa.
kaunis ikävä jää sydämeeni.

matkallani tarttuu mukaani paljon
paljon enemmän kuin paikallaan
kerran vielä matkustan kauas
hetken vielä olen poissa

sitten palaan luoksesi
ikuisesti pysymään rinnallasi
koskaan en enää lähde pois