torstai 30. elokuuta 2012

ja viimeisenä ihan ensimmäinen kolumnini pjs:ssä

kesäkaveri

jos aloittaisin elämäni ensimmäisen kolumnin sanoilla ''olipa kerran'' kukaan ei lukisi sitä pidemmälle. jos taas aloittaisin sanoilla ''on synkkä ja myrskyinen yö'' valehtelisin. sillä tällä hetkellä tätä kirjoittaessani paistaa aurinko ja on tukahduttavan kuuma. onneksi tämä toimisto on silti vilpoisa ja työpisteeni ikkuna on varjon puolella taloa.
kerronpa teille kauneimmasta kesästä jonka olen ikinä kokenut. se alkoi toukokuun ensimmäisellä viikolla vuonna 2008.
viimeinen kuukausi oli koulua vielä käymättä ja asuntolakaverini valmistuminen oli edessä. meistä oli tullut hyvin läheiset kuluneen vuoden aikana ja olimme olleet jo heti syksyllä samalla aaltopituudella. viimeinen kuukausi menikin sitten pelkästään oleillessa ja viimeisistä opistohetkistä nauttiessa.
ajelimme autolla pitkin metsäteitä ja lauloimme kauniita lauluja joihin kuuluu esimerkiksi pmmp:n kesäkaverit. en vieläkään voi kuunnella kyseistä kappaletta ilman että kyyneleet nousevat silmiin. heitimme talviturkinkin pois jo 25.5 ja senkin teimme vaatteet päällä jotta vesi ei olisi tuntunut niin kylmältä. nyt tänä keväänä laitoin paremmaksi ja uin ensimmäisen kerran jo 16. päivä.
kaikilla ihmisillä pitäisi olla oma kesäkaveri jonka kanssa tehdä hullujakin asioita. eikä sitä kesäkaveria tarvitse talveksi varastoon laittaa. aina on hyvä olla sellainen kaveri jonka kanssa ei tarvitse olla mitään muuta kuin ihan oma itsensä. kaverin täytyy olla sellainen jonka seurassa on helppo unohtaa arjen askareet ja vaikeudet. kesäkaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse huolehtia ylimääräisestä vastuusta eikä työhuolista.
sitä kesää en unohda koskaan. se oli villi ja nuori. ruokavalioon kuului vain grillimakkara ja kebakko. meitä ei tulevaisuus paljoa huolettanut. elimme vain sitä hetkeä. siitä pitäisi jokaisen ihmisen ottaa oppia. elää vain hetkessä niinkuin eläimet metsässä. ikinä ei tiedä milloin joutuu luopumaan. siispä tehdään kaikki tästä kesästä se ikimuistoisin ja onnellisin. se muisto lämmittää tulevaisuudessa, eikä talvikaan tunnu niin kylmältä.

1 kommentti:

  1. itellä on helvetin vähä nykyään kavereita, mut osa onkii sit sitäkii parempia! eipä se määrä korvaa laatua. kun voi tosiaan olla oma ihtesä ja on 100% luotto mikä on tosi tärkeetä.

    VastaaPoista