keskiviikko 29. elokuuta 2012

pjs muisteloita osa 5

ukkonen

hätkähdän ja alan täristä. revin kaikki johdot seinästä irti ja sammutan valot. ukkonen jyrisee ja vapisen kauhusta. kinuan itseni autoon mieheni kanssa. lähdemme ajelemaan ja pelkoni laantuu. sitten on kiva katsella ukkosta. jostain parkkipaikalta. pellolle tiirailla salmoita. ihana ukkonen.
mistä se johtuukin, aina kun ensimmäinen salama välähtää ja ukkonen jyrähtää, alkaa pelottaa? pitää kaivautua oman miehen kainaloon piiloon. ennen vanhaan uskottiin, että jokin suurempi voima heittelee meitä salamoilla kun olemme tehneet jotain pahaa.
minä en mielestäni ole tehnyt mitään pahaa ja silti pelkään ukkosta.
se on suuri luonnon voima. varmaan suurin mitä suomen maaperällä tapahtuu. se saa aikaan metsäpaloja ja rakennusvaurioita. on lottovoitto syntyä suomeen.
mahdollisuus saada seitsemän oikein lotossa on 0,0000065 prosentin luokkaa ja 48 prosenttia todennäköisempää on kuolla salamaniskuun. silti kukaan ei pelottele meitä joka piävä televisiossa ukkosesta, he vain mainostavat viikonlopun jättipottia. minä pelkään ukkosta ja lottoan. toivon silti, että minulle tulee lottovoitto ennen salamaa.
jotkut teoreetikot pitävät pallosalamoita mahdollisina luonnonilmiöinä. minä uskon niihin vakaasti. ei sitä ikinä tiedä, jos avoimesta ikkunsta lentääkin sisälle suuri kirkas pallo. osa ihmisistä ei usko pallosalamoihin. kyllähän minä sitten pääsen nauramaan kun joku on varomattomasti jättänyt ikkunan auki ukkosella.
tai unohtanu ottaa johdot seinästä. nauran itseni niin kipeäksi. kannattaa ennemmin pelätä itsensä hengiltä kuin kuolla reilun miljoonan voltin jännitteen purkautumiseen päästä varpaisiin. nostan hattua niille, jotka uhmaavat henkensä hienojen salamakuvien vuoksi. itse pysyttelen kiltisti autossa nauttimassa ukkosen tuomasta sateesta ja salamoiden tanssista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti