pjs muisteloita osa 8

hulluko kuu

herranen aika! tulenko minä hulluksi? sekoanko minä? en tiedä, onko kuuhulluus perinnöllistä, mutta äitini ja minä kuulumme siihen ryhmään jotka saavat typeriä ideoita täyden kuun aikaan ja voivat valvoa jopa läpi yön tuntematta lainkaan väsymystä.

taas se tulee. perjantain ja lauantain väliselle yölle on merkattu kalenteriini suuri ympyrä. tämä tarkoittaa täyden kuun aikaa. valmistaudun henkisesti jo paria viikkoa aikaisemmin h-hetkeen. yritän nukkua pidempiä yöunia ja kasailen suurta kirja ja sudokupinoa sänkyni viereen. sitten se koittaa.

wikipedia kertoo kuuhulluuden olevan uskomuksissa fanaattinen tai innostunut tila tai jopa mielenhäiriö jonka saa aikaan täysikuu. kuuhullut voivat sivuston mukaan myös seota väliaikaisesti tai lopullisesti. lisäksi skepsis niminen sivusto kertoo vuonna 1978 julkaistun teoksen esittäneen teorian jonka mukaan kuun gravitaatiovoimat vaikuttavat ihmisen emotionaaliseen tasapainoisuuteen. tutkimuksen oli tehnyt yhdysvaltalainen psykiatri arnolg l lieber.

normaali unirytmini on säännöllisen epäsäännöllinen. silti saan unta 6 tunnista 12 tuntiin vuorokauden sisällä. täyden kuun yötä kohti mennessä jo yötä ennen h-hetkeä valvon. vielä 0300 aamulla mietin hulluja juttuja päässäni ja valvotan typerillä kysymyksillä miestäni. mieheni saa päivisin päänsärkyä liian lyhyistä yöunista jotka johtuvat pelkästään yli-innokkaasta ilta/yövillistäni. pientä riitaa päivällä. kaikki tuntuu menevän ihan päin prinkkalaa.

täysikuu. sen valo ei edes pääse mistään raosta makuuhuoneeseemme. silti tunnen sen taivaalla. valvon koko yön pyörien ja heiluen. samalla pitäen mieheni hereillä. täysikuu tuntuu sisuksissani asti. tiedän sen olevan siellä, vaikken voi havaita sitä mitenkään. tunne ei lähde millään pois. siellä se kuu taas on.

sitten se on ohi. kuu alkaa pienentyä yö yöltä ja uneni paranee samaa tahtia. menen sunnuntai-iltana sänkyyn. menee noin 15 minuuttia ja nukun jo sikeästi kuin pieni eläin.